Matkalla joogaopettajaksi - osteopaatin mietteitä

04.11.2022

Aina kun pohdin aiheita, jotka minua kiinnostavat, liittyvät ne jollain tapaa ihmisiin. Ihmiset ja ihmisenä olemisen moniulotteisuus, näitä aiheita pääsen tutkailemaan sekä joogan että osteopatian poluilla. Molempia, sekä osteopatiaa että joogaa kuvailisin sanoilla kokonaisvaltainen, läsnäoleva, opettavainen, ihmisläheinen, lempeä ja ajoittain haastava (niputtaisin tämän opettavainen-sanan kanssa samaan). Tässä kirjoituksessa avaan vähän omaa taustaani joogan parissa, mitä jooga on antanut osteopatialle ja mitä hyötyä osteopatian opeista on ollut opettajakoulutuksessa.

Ajauduin joogan pariin osin sattumalta, osin se tuotiin minulle juuri silloin, kun sitä tarvitsin jo 7 vuotta sitten. Tällöin harrastin aktiivisesti crossfittiä ja juoksua, erityisesti pidemmät matkat olivat mieleeni. Ensin jooga ei lajina vetänyt puoleensa, mielsin sen nimittäin tylsäksi muiden harrastusteni rinnalla. Päädyin kuitenkin joogatunneille uteliaisuudesta ja sain siitä hyvää vastapainoa muutoin aktiivisille harrastuksilleni.

Kunnolla jooga vei mukanaan selkärankareuma-diagnoosini myötä 2016. Kivut tekivät ajoittain liikuntakyvyttömäksi, enkä kyennyt harrastamaan CrossFittiä samalla tavalla kuin ennen, mutta isoimpana esteenä CrossFitin jatkamiselle riitti jo pelko kivusta. Mitä jos kesken tempauksen jalka pettääkin alta? Tämä pelko on edelleen läsnä ajoittain ja jos mietin koko asiaa näin jälkikäteen, haluaisin neuvoa nuorempaa Juliaa jatkamaan edes sen verran kuin pystyy, eikä jättäytymään kokonaan pois, sillä sain lajista tuolloin myös paljon voimavaroja muutoinkin, kuin fyysisen kunnon ylläpidon ja parannuksen osalta.

Rakastan lajeja, jotka vaativat kestävyyttä, voimaa ja tahdon lujuutta. Tahtoa puskea läpi vaikka pää käskisi jo lopettaa. Tämän tunteen löysin Bikram-tunneilta ja kävinkin tunneilla säännöllisesti parin vuoden ajan. Se tunne salista poistuessa oli mieletön, kaikki oli jotenkin selkeämpää, mutta samalla pehmeää. Keho oli puskenut kaiken ulos hikenä ja lounut tilaa hengittää. Muistan sen edelleen hyvin vahvasti.

Suureksi harmikseni ylitsepursuavan innostuksen ja äärirajoja kohti puskemisen myötä takareiteni otti osumaa. Ajoittaisten reumakipujen lisäksi kärsin myös takareiden tendinopatiasta, joka alkoi haitata jo istumista. Bikram jäi myös kokonaan pois (olen selkeästi tehnyt asioita kaikki tai ei mitään -asenteella, nykyään osaan paremmin olla kultaisen keskitien kulkija).

Aloin tehdä kuntoutusmielessä joogaharjoituksia kotona. Lempeitä, vaihtelevia, 30-60 minuutin mittaisia Youtube-videoita sekä liikettä omasta päästä ja kehoa kuulostellen. Huomasin aika nopeasti joka aamuisten harjoitusten vaikuttavan merkittävästi toimintakykyyni. Aamukankeus ja pitkittyneet kivut vähenivät ja kestivät paljon lyhyemmän aikaa. Pystyin palaamaan kuntosalille ja lenkkipoluille.

Tein päivittäin harjoituksia lähes pari vuotta (kun sanon päivittäin, en tarkoita stressiin asti menevää suorittamista, olenhan kuitenkin ihminen). Nykyään päädyn matolle pari kertaa viikossa ja huomaan, että kehoni kaipaa säännöllisiä aamuharjoituksia. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että saan järjestettyä edes pari harjoitusta viikkoon. Näissä harjoituksissa painotan yleensä ensin tarkkaa linjaamista, asentoa, jossa kehonosat ovat niille osoitetuissa linjoissaan, jonka jälkeen haen pehmeyttä, vaivattomampaa olemista.

Osteopatian opintojen pariin päädyin samaisen reuma-diagnoosin myötä. Jälkeenpäin ajateltuna koin jonkinasteisen kriisin, kun identiteettini urheilullisena ja toimeliaana ihmisenä horjui. Osteopaattina toimimisessa näin kuitenkin paljon hyviä puolia: saisin työskennellä tärkeiden asioiden äärellä (ihminen, tietysti) ja samalla oppisin lisää hyvinvoinnista ja sen ilosanoman jakamisesta muille.

Opiskellessani osteopatiaa huomasin usein samankaltaisuuksia joogassa ja osteopatiassa. Kumpikaan ei erota ihmisen kehoa, mieltä ja sielua, vaan huomioi ne kaikki yhdessä. Ei ole olemassa yhtä ilman toista. Yhtenevää on myös toiminnan ja rakenteen vaikutus toisiinsa. Toiminta vaikuttaa rakenteisiin ja rakenteet toimintaan. Näkisin tämän myös ihmiskehon ulkopuolella ihmisen toiminnan vaikutuksissa elämän rakenteisiin. Minkälainen on elinympäristön rakenne: sosiaalinen, kulttuuri- sekä fyysinen ympäristö, vaikuttavat ne myös ihmisen toimintaan ja tätä kautta hyvinvointiin.

Kolmantena asiana pohdiskelin kehon itsesäätely ja -paranemismekanismeja. Mikäli kehossa on tasapainoinen tila, kykenee se itsesäätelytehtäviin ja parantamaan itseään. Samoin joogassa harjoituksessa käytettävät asana- ja pranayama-harjoitukset saattavat kehoa tasapainoisempaan tilaan, jolloin säätely- ja paranemismekanismeilla on paremmat edellytykset toimia. Rakenne--->toiminta <> kehon kudokset--->fysiologia, eli se mitä kehossa tapahtuu.

Mielenkiintoista joogaa opiskellessa on ollut se, miten joogassa ajatellaan empatiasta. Olen hyvin empaattinen ihminen ja pidän sitä yhä enenevissä määrin vahvuutena heikkouden sijaan. Joogassa ajatellaan, että se on avain yhteyteen elollisen ja elottoman kanssa. Edistyneemmät joogit voivat päästä harjoituksessaan niin pitkälle, että kokevat keskeytymätöntä empatiaa kaikkia kohtaan eivätkä erota omaa ja toisen hyvinvointia. Ei tarvitse kuitenkaan edetä niin pitkälle harjoituksessaan voidakseen osoittaa empatiaa tai harjoitella empatiakykyä. Myös osteopatiassa empatiakyvyllä on iso merkitys. Osteopaatti vastaanottaa ja peilaa asiakkaan tunteita ja asettuu tämän asemaan. Empatiakyky voi parantaa hoitosuhdetta sekä hoitoon sitoutumista. Empaattisuus voi myös vaikuttaa oireiden lievittymiseen sekä asiakaskokemuksen positiivisuuteen.

Miten jooga näkyy vastaanotollani:

Olen saanut joogasta paljon vinkkejä ohjaustyöhön vastaanotolla. Ei tarvitse olla joogi tai tehdä joogaa voidakseen ottaa hyödyn irti joogan asentoharjoittelusta tai hengitysharjoituksista.

Alla esimerkkejä joogassa käytetyistä liikkeistä, joita ohjaan mielelläni asiakkailleni tarpeen tullen:


                 Utkatasana, tuoli, on hyvä vahvistamaan reisiä ja kehon takaosan lihaksia aina päähän saakka.

               Kiertoliike rangalle ja venytystä lantioon, kylkeen, hartiaan ja lapaan.

                                 Sekä monille tuttu kissa-lehmä -liike, jolla saa tehtyä rankaan taivutus-ojennus suunnissa liikettä.

(kuvassa kissa-vaihe)

Syväkyykky -asento on ollut joskus yleisesti mielletty lepoasento. Tämä vaatii lantion seudulta, lonkilta ja polvilta sekä nilkoita liikkuvuutta. Harjoittelun voi aloittaa pitämällä kantapäät kohotettuina ja ottamalla tukea seinästä/tuolista/lattiasta. Mitä leveämpi jalkojen asento, sitä enemmän tilaa tulla alas saakka kyykkyyn.

Osteopatian myötä (niin työskentelyn kuin asiakkaana olemisen) olen saanut rutkasti lisää oman kehon tuntemista. Tämä on auttanut huomattavasti joogan asentoharjoittelussa, mutta myös hengitys- sekä meditaatioharjoituksissa. Eritoten tuntemus siitä, että on täysin rentoutunut, on parantunut hoitojen ja joogan myötä. Joogassa tehtävä loppurentoutus (savasana) on oiva väline oman kehon tuntemuksien tarkastelussa (useimmiten niiden aikana myös sanallisesti ohjeistetaan rentouttamaan eri kehonosia, mikä helpottaa tätä huomattavasti!) näin myös rentoutuminen hoidon aikana voi olla helpompaa.

Osteopaattina myös anatomian ja biomekaniikan tuntemus on antanut hyvät lähtökohdat joogaopettajan opinnoille. Voin keskittyä anatomian ja biomekaniikan pänttäämisen sijaan tuomaan aiempaa osaamista asanaharjoituksiin ja opettajana toimimiseen sekä paneutumaan joogan filosofiaan, jossa riittääkin opiskeltavaa vaikka koko loppuelämäksi :)

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit esittää niitä minulle sähköpostilla julia@osteopaattijuliasieppi.fi sekä instagramin (osteopaattijulia) tai facebookin (Osteopaatti Julia Sieppi) yksityisviesteillä :)

Ihania kynttilöin valaistuja syysiltoja ja kirpeitä aamuja, pidetään itsestämme huolta!

terkuin,

Osteopaatti Julia